Joka kevät
- edelleen -
kasvun ihme on yhtä kiehtova
Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta, eläimistä ja kasveista: lapsena tutkin ja keräilin metsästä sammalia ja jäkälää, hankin kotiin ison valikoiman viherkasveja ja kaivoin (...tai saattoi se niinkin olla, että kaivatutin…) lapsuudenkotini takapihalle kasvimaan. Muistan edelleen selvästi, kuinka hämmästynyt olin, kun purkkiin kylvämäni retiisin siemenet itivät vain päivässä ja kuinka täysin kokematon nuori puutarhuri sai kokea onnistumisia jo ensimmäisenä kesänä kasvimaalla.
Olen aikuisiällä kasvattanut vihanneksia kotitarpeiksi 15 vuotta, välillä pienemmässä, välillä isommassa mittakaavassa; ikkunalaudalla, parvekkeella, lavatarhassa, avomaalla ja kasvihuoneissa. Jo varhain huomasin, että avomaaviljelyssä rikkakasvien torjuminen teetti valtavasti työtä ja pitkään ajattelin, että vain kasvulavoissa kasvattaminen on järkevää pienemmän rikkapaineen takia. Neljä vuotta sitten törmäsin sattumalta viljelytapaan no dig tai no till (vapaasti suomennettuna ei kaiveta, ei kynnetä). Herrasmies Britanniasta, Charles Dowding, kertoi Youtube -videoillaan erilaisesta tavasta hoitaa kasvimaata: täysin ilman maan vuosittaista kääntämistä, ainoastaan lisäämällä kompostia maan pinnalle ja istuttamalla taimet tai kylvämällä siemenet suoraan kompostimultaan.
No dig - no till
No dig mullisti käsitykseni avomaalla viljelystä. Opin, että maan kääntäminen ja muokkaaminen häiritsee ja tuhoaa maaperän ekosysteemiä tuoden jatkuvasti uusia rikan siemeniä maan pinnalle itämään. Laajensin vihannesviljelmääni lavatarhasta avomaalle heti seuraavana kesänä. Kasvimaan perälle rakennettiin kompostikatos, jossa pystyin tuottamaan tarpeeksi ravinteikasta kompostia kasvimaani tarpeisiin. Ymmärsin, että tällä menetelmällä pystyisin tuottamaan suuren määrän ruokaa käsityönä, menetelmillä, joita luonto käyttää koko ajan: kierrättämällä ravinteita kompostoimalla eloperäistä ainesta maaperän pieneliöiden ravinnoksi, jotka puolestaan muuttaisivat ravinteita kasveilleni käyttökelpoiseen muotoon.
Leipurista puutarhuriksi
Matka pitkän uran leipurina ja kondiittorina tehneestä täti-ihmisestä yrittäjäksi sai viimeisen sysäyksen oikeastaan korona pandemiasta. Haluan tehdä työtä kotona, ulkoilmassa, käsin ja kantaa itse vastuuni niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin. Haluan kasvattaa vihanneksia tavalla, joka on totutusta erilainen Suomessa, työskennellä ilman peltohehtaareja vain pienellä alalla, käsin, ilman traktoria. Haluan oppia lisää maaperän biologiasta, kokeilla kasvattaa uusia vihanneksia ja lajikkeita, oppia suunnittelemaan kasvukausi: kylvöt, kasvuajat, satoennusteen jne. Ja haluan syödä kasvattamiani puhtaita vihanneksia: omavaraisuus on aina kiehtonut minua.
Vihannesten kasvattaminen (ja yrittäjyys) on ala, jossa ei koskaan voi tulla valmiiksi, eivätkä monet muuttujat ole kontrolloitavissa. Jokainen vuosi on erilainen sääolosuhteiltaan. Eivätkä yrittäjyyden haasteet lopu pelkästään siihen porkkanoiden kasvattamiseen: pitäisi osata myydä, markkinoida, tehdä sisältöä someen ja huolehtia omasta jaksamisesta vain muutamia mainitakseni. Katsotaan, miten täti-ihmisen käy!
Vihannekset kasvavat Salo-Miehikkälässä, metsien ympäröimänä Uutispellon tilan mailla. Aikoinaan lypsykarjasta elänyt maatila on nykyään kahden sukupolven koti, jonka pihapiirissä koirat, kissat ja kanat pyörivät. Maatalous on yhä läsnä lähinnä talon isännän harrastuksena. Toiminimi Porkkanainen on tilan nuoremman emännän hengentuote ja intohimo, jonka päämääränä on palauttaa mieleen maanviljelyn perimmäinen ajatus: tuottaa ruokaa yhteiskunnalle ja toimeentuloa perheelle.
Ai niin, unohdin esittäytyä: nimeni on Miia. Ota ihmeessä yhteyttä, jos heräsi jotain kysymyksiä, haluat ehkä tietää jostain asiasta lisää tai vain vaihtaa ajatuksia. Yhteystietoni löytyvät sivun alaosasta tai täältä.
-
Vihannekset
Tietoa Porkkanaisen vihannesvalikoimasta ja myyntiväylistä.
-
Uudistava viljely
Tietoa Porkkanaisen tuotantotavoista ja päämääristä.
